"GPS" ja kartta?!
Matkalla oli juhlat, hautajaiset, jossain vuoristoheimokylässä. Saatiin kutsu peremmällekkin mutta ei kumminkaan menty. Pakko päästä seuraavaan majapaikkaan ja muutama kilometri tunnissa ei siihen riitä. Eteenpäin ja betoni loppui. Pellolla ajeltiin ja sitten tulikin mutaista mäkeä höystettynä jyrkällä pudotuksella alas jos sattuis lipsahtamaan. Breikki ylärinteessä ja filmiä mistä tultiin ja minne ollaan menossa.
Tuonne piti mennä.
No Lassella meni usko parinkymmenen metrin jälkeen. Mutainen, märkä, juurinen, kivinen traili riitti. Siitä miehissä Lassen ja Petterin pyörät ympäri ja minä kävin kurkkaamassa yläpäässä ja sanoin että mennään vaan.
Petterillä loppui, tilapäisesti, usko itseensä ja Esko ajoi pyörän alas. Lasse varovasti perässä ja sitten mentiin Eskon kanssa omilla pyörillä vähän vauhdikkaammin alas.
Koomisinta tilanteessa oli se että Lasse ja Petteri osti prätkäpaidat sekä hanskat Bangkokista ja kaikki Thait katsoo kovin pitkään perään. Minä ja Esko mentäis kumminkin paikoista joihin kumpikaan ei lähde.
No molemmat todelliset motoristit kuvasi sitten videota kun noviisit laski mahdottaman mäen alas.
Alas vuorelta ja juomatauko. Omistajalla oli aito labradorinnoutaja joka kävi "merkkaamassa" Lassen repun reviirikseen.
Kohti Pai:ta mutkaisia/mäkisiä teitä ja perillä hotellin pitäjä kysyy allekirjoittaneelta kuinka pienellä pyörällä tulin? Ihmettelin hetken ja heppu luuli ettei mulla ole samanlaista pyörää kuin "varusteiden" omistajilla. Kamat hotlaan ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen katsomaan seuraavan päivän EK:ta. GT-rideri sanoi aikasemmin että tie poikki ja alkupätkä oli kyseistä tietä. Huippu reissu ja Petteri innostui myös hieman räppämään mun ja Eskon kanssa. Huippu lopetus päivälle ja pyörät ajettiin parkkiin sisälle respaan.
Loppuun pakollinen maisemakuva.
Paissa elämäntapaihmisiä liikaa mutta lähdettiin silti rohkeasti yöhön. Meni myöhään ja unet jäi tuntiin.
