9. päivä

Lähtö kesti odottamattoman pitkään mutta sitten matkaan. Tankkauskin unohtui edellisenä iltana ja ensimmäiseksi Chiang Daon keskustaan tankille. Siitä kohti pätkää jonka GT-rideri kirja sanoi olevan mahdoton märällä kaudella. Stoppi tuli luonnonpuiston portilla. Lupa olisi pitänyt olla. Saatujen ohjeiden mukaan Esko matkaan hakemaan lupia(lue maksamaan). Homma ei ollutkaan niin helppo, raha ei riittänyt vaan vaadittiin reittisuunnitelma sekä ilman "opasta" ei luonnonpuistoon pääse. Yrityksistä huolimatta Esko ei löytänyt paikkaa missä ilmoitus olisi pitänyt hoitaa vaan palasi takaisin tyhjin käsin. 

Ilmeisesti puhelu oli kumminkin käyty Checkpointin väen kanssa ja paperille nimet sekä 1000 batia neljästä rideristä sekä pyöristä riitti sisäänpääsyyn. Wavella lähettiin viemään "tietoja" jonnekkin ja me päästiin sisälle.

Tolpassa kyltti mitä tarvitsee sisäänpääsyyn ja seinällä syy miksi ei halua sääntöjä rikkoa.



Voimamies Petteri ja Lassella hauskaa.



Kovin ihmisläheinen kaunis ja iso perhonen. Perhosia oli muutenkin valtavasti sekä erivärisiä että kokoisia. 



Betonilla päällystettyä erittäin mutkikasta ylösalas tietä noin 40km ennen soraa/mutaa ja odotettua joen ylitystä. Matkalla läheltä piti tilanne Petterillä ja Eskolla. Betoni ei riittänyt ja tolpista jaloilla potkien pysyivät tiellä, kiitos autoilijalle joka ei väistänyt milliäkään vaan ajoi keskellä kapeata tietä. Lassella sekä mulla ei ollut mitään ongelmia mutta ajettiin huomattavasti hiljempaa. Vauhdikkaasti on kieltämättä mukava ajaa mutta riskit nousee potenssiin suhteessa vauhtiin. Molemmat herrat kokeneita prätkäukkoja joten säikähdyksellä selvittiin.

Päähän otti kun löydettiin joelle ja huomattiin ettei ole mitään toivoa ylittää sitä.





Takaisin kääntyminen vituttaa aina mutta nyt oli pakko itsekkin olla samaa mieltä ja olla edes yrittämättä ylitse. Tai no, kyllähän mä kävin kokeilemassa virran voimaa sekä pohjan liukkautta ja sitten oli allekirjoittaneenkin PAKKO luopua ylityksestä.

Sama pätkä takaisin kilpaa vesisateen joka ei kerennyt meitä kastelemaan. 

Tankilla huomattiin että 100km takana joista 90km tuota "ränniä". Oli tarkoitus yrittää järven ylitystä veneellä mutta aikataulu ja riderien perseet ei kestänyt tätä, tai ei uskallettu lähteä kokeilemaan keretäänkö ennen pimeää Chiang Maihin takaisin, vaan valittiin vaihtoehto B ja suoraan Chiang Maihin ja prätkät huoltoon. Pyörät toimineet loistavasti ja kaikki tärkeä pelaa. Öljyvuotoja olemassa muutamissa paikoissa sekä nopeus/trippi mittari hajonnut kahdesta pyörästä.

Loppuun hieman maisemia. 



 

Raskas päivä ja perseet on todella kovilla rasvauksesta huolimatta

Rupeaa silti olemaan haikea mieli kun tietää että kohta tämä on loppu.