Heikko oli Eskon kunto kun Lassekin ajoi karkuun (järjestystä muutettiin jälleen) ja kohta lensi yrjö. Pyörän sai pysähtymään mutta jotenkin onnistui yrjöämään silmälaseilleenkin. Puheltelua paljon ja syystäkin vaikka tie ei ollutkaan mitenkään erityisen pahaa.
Pikkuhiljaa olo parani ja vauhtiakin rupesi olemaan riittävästi.
Liikenne tai liikenteessä tapahtuvat yllätykset on aina odotettavissa täällä Thaimaassa.
Koskaan ei voi tietää mitä on edessä osa 1.
Koskaan ei voi tietää mitä on edessä osa 2.
Ja kun sattuu niin sattuu pahasti. Tämä rekkakuski ei varmasti ole selvinnyt hengissä.
Aika järjestys ei välttämättä ollut noin mutta siis kyseisenä päivänä kaikki kuvattu. Ylläreitä oli enemmänkin mutta ei kaikkia jaksa laittaa ettei mahdolliset lukijat kyllästy.
Mutaakin oli ja saatiin sekä miehet että pyörät kuraisiksi. Suht puhtaina lähdettiin reissuun kun Dang oli pessyt pyörät vaikka sanottiin ettei tarvitse.
Eskon Honda oli pahiten kurassa.
Raideri ja kengän tyhjennys
Päästiin isolle tielle ja kartat esiin. Valittiin nopein mahdollinen tie Chiang Maihin. 240km asfalttia ja menoksi. 5 taukoa myöhemmin järkyttämään Tinoa S&T baariin kysymällä ruokailun aikataulusta, joka siis tapahtuu oikeasti vasta huomenna. Tervetuloa vaan kaikki kynnelle kykenevät.
Loppuun vessamiehelle omistettu kevennys.
Raksamiehet ilmeisesti laittaneet pisuaarit thai mittapuun mukaan liian ylös kun on pitänyt tehdä korokkeet?
PS. Huominen on viimeinen ajopäivä ja toivotaan että suunniteltu homma pystytään ajamaan/kokemaan.
