2011 vika päivä video

2011 vika päivä

Dayoff päivien jälkeen pitäisi olla ukkojen taas kunnossa mutta ei. Raskas oli reissu. No 5:25 herätys ja kuudelta matkaan. Death Highway takaisin päin ihan sopivan rivakkaa vauhtia. Tavoite oli bongata pari paikkaa ja ajaa lähes 600km takaisin Chiang Maihin.

Noin 40km ennen Mae Sot:ia sitten kävi pahin. Lasse ajoi erittäin pahan näköisen kolarin. Ensin osui mopoon ja siitä nurin ja autoa päin. Vauhtiakin oli sen verran että Aarnen kanssa pelättiin pahinta mahdollista.

Mopoilija kääntyi eteen mutta ohittavalla on vastuu. Mitäpä sitä kiistämään.

Kuva heti kun pyörä oli parkissa. 

Lasse oli tolkuissaan ja kiemurteli tuskissaan. Kyseltiin ja tutkittiin minkä voitiin ja Lasse oli sitä mieltä ettei mitään luita ollut poikki. Ei meinattu uskoa millään.

Pyörään ei koskettu Söden neuvojen mukaan. Itseasiassa se makasi tuossa vissiin kolme tuntia.

20 minuuttia tapahtuman jälkeen ambulanssi ja rescue porukat saapu ja Lasse avitettiin ensimmäiseen autoon. Kiitoksia vaan sille naiselle joka kävi soittamassa. Unohtu ikävä kyllä kiittää.

Siinä sitten revittiin kuteita pois ruhjeiden edestä ja laitettiin käteen ja jalkaan väliaikainen lasta. Ja kaulatukikin löysi lopunviimein paikalleen.

Ukko paareille ja varsinaiseen ambulanssiin. Sen verran juteltiin että tiedettiin Lassen olevan tolkuissaan ja ymmärtävän että soitetaan Södelle ja Daolle, ne kun lähti ajamaan omaan tahtiinsa meitin perään ja ajateltiin että Thain kielen taitaja voisi olla hyvä.

Tuohon pyörään tai itseasiassa matkustajan koriin Lasse osui ensin. Ei juurikaan vaurioita itse vehkeessä. Meni kumminkin nuri ja hiertymiä kyydissä olijoille.

Tuohon kylkeen osui sekä Lasse että prätkä. Prätkän jäljet kahvan alapuolella, palkkikin kunnolla sisällä. Lasse osui eturenkaaseen ja lokarin kaareen. 

GPS:n tallennettiin paikka. 

Kun oltiin poliiseja odoteltu pari tuntia niin saapuivat vihdoin paikalle. Lasse oli viestitellyt jo että piikkejä, tikkejä ja kuvia on otettu/laiteltu. Ukko oli jo ulkona sairaalasta ennenkuin poliisit tapahtuma paikalla. Yksi vapaapäivää viettävä poliisi oli meitin seurana ja hääsi thaikkuja takaisin töihin jne. Ainoa joka osasi auttavasti englantia. Kyyditystä takaisin Chiang Maihinkin yritti siinä jo hoitaa. Erittäin asiallinen heppu. On seuraavan kuvan "maalari".


Ihmeteltiin kun poliisit siinä selvitteli. Ei sujunut ukoilta lontoon kieli ei. Sitten tuli vanha tuttu vapaalla oleva poliisi takaisin spray kannun kanssa ja alkoi tosielämän CSI. Nehän pykäs siihen rekonstraation tjsp. Hilpeää touhua katsella vierestä.

Söde ja Dao saapui paikalla niin rupes asiatkin edistymään ja kohta nosteltiinkin prätkä lavalle ja kilsan päähän jatkamaan selvittämistä. Kyseltiin multa ja Aarnelta passitkin. Thai osallisiltakin kyseltiin ihme ja kumma. 

Kovasti Dao yritti avittaa pikkuhiljaa jo mahdottomalta tuntuvasta lähdöstä kohti Chiang Maita. Kello kävi eteenpäin mutta lupaa ei irronnut. Saatiin kyllä ihan hyvä kohtelu. Oli kahvia ja vettä ihan sisätiloissa tarjoiltuna.
Muutakaan tekemistä ei ollut niin ihmeteltiin vaurioita. Näytti siltä että etumaski, etuvalo, tanko, etujarrulevy (oli kiero voi olla jotain muutakin), vähän muoveja ja mittaristo olis pahemmat. Ei vuotoja jne joten eiköhän siitä vielä ehjä tehdä.

Lasseakin poliisit kaipas paikalla ja jotenkin mies sai tilattu taksin ja porhalsi paikalle. 
Vähän paikattu ukko mutta hengissä mikä tärkeintä.

Ei Lasse muistanut osuneensa autoon. Eikä meinannut uskoa kun kerroin. Kypärä pelasti hengen. Herkistyminenkin tapahtui kun rupes ymmärtämään tilanteen vakavuuden.


Niin luja törmäys oli että kypärä teki pehmusteista huolimatta hiertymän otsaan ja nenä osui pleksiin.

Söde ja ennenkaikkea Dao olivat korvaamaton apu tässä hommassa. Dao tulkkas ja jutteli. Söde omaan rauhalliseen tahtiinsa tasapainotteli tilannetta. 
Jouduttiin odottamaan jotain poliisia vielä tovi ja sitten saatiin lupa poistua. Siis mä ja Aarne. Katsottiin kelloa ja pohdittiin mitä tehtäisiin. Päätettiin kaikesta huolimatta yrittää vielä saman päivän aikana Chiang Maihin. Pähkäilin että jos sää on hyvä ja vauhtia piisaa niin pimeän tullessa meidän pitäisi olla erittäin lähellä Chiang Maita. Eikun menoksi ja ihan kohtuu hyvää marssi vauhtia pidettiin. Tosin mikäs nelikaistaista tietä on ajellessa kunhan muistaa Thaikkujen erittäin omalaatuiset ajolinjat.
Bongattiin matkalta vielä yksi paikka missä meidän oli tarkoituskin syödä. Nyt se taphtui vaan kahden riderin voimin ja yli 4 tuntia myöhemmin mitä piti.

20km ennen Tak:ia Mae Sot:sta tullessa vasemmalla puolella tietä. Hyvät pöperöt vauhdilla naamariin ja pahoittelut kun ei keretty turista pitempään.

Omistaja/kokki/cashier. Puhuu sujuvaa suomea.

Rupesi satamaankin vielä ja vaihdettiin pienemmälle tielle että pysyisi skarppina. No sehän tarkoitti vauhdin roimaa pudotusta ja tajuttiin ettei päivänvalo riitä. Rohkea rokan syö ja pimeässä saavuttiin vuokraamon pihalle.
Ton verran tuli ajettua reissun aikana. Aarne parisataa vähemmän. Lasse vielä vähemmän. 

Söde ja Dao ajoivat itseasiassa eniten. Pattaylta lähtivät ja sinne pitäisi huomenna takaisin löytää. Just kun pääsin hotellille niin Rescue auto jossa prätkä, Lassen kamat ja itse mies tärähti pihalle.

Syötiin ja turistiin hetki ja sitten kaikki lähti omiin suuntiinsa. Pakko varmaan käydä vielä päätösbileissä yksinään jossain lähibaarissa.


Tämä teksti muokkaantuu mahdollisesti jahka järki taas toimii ja ajatukset ovat selkeämpiä. Blogikin jatkuu niin pitkään että saadaan selvyys miten meidän deposittien ja Lassen pyörän kanssa käy. Ehkä siis jo huomenna.

2011 dayoff päivät video

2011 dayoff päivät

Edellisenä iltana oli vielä ylimääräinen ohjelmanumero kun tuo piti ajaa Söden ja Daon vessasta ulos. Daolla oli loppunut kakkahätä kun kaveri kiipesi näkyviin. Puree muuten hiton kovaa.

Ryhmä valmiina lähtee. Vene laskettiin suoraan Garden Huts Resortin pihalta jokeen jossa siis majailimme.

Opas väitti liskon olevan iguaana.

Matkan varrelle osui myös näitten vuorten ainoa kuume lähde.

Lasse ja kokki kuuman lähteen laiturissa. 

Kyllähän maisemat oli hienoja ja hermo lepäs. Hiljalleen pitkin viidakkoa halkovaa jokea.

Matkalla pöperöitiinkin. Selkeästi paikalla myös yövytään paikallisten toimesta. Tai miksei turistienkin.

Jätehuolto ruokapaikalla. Tehokasta.

Lisää maisemia. Joen korkeus vaihtelee kuulemma useamman metrin. Nyt oltiin huippukorkeudesta noin 3 metriä alempana ja kuivana kautena ilmeisesti madaltuu vielä saman verran.

Vene parkkiin ja trekkaus alkaa.

Yritin huuhdella kenkiä rannalla. Oli vähän pehmeä nousu kun kengät jäi paikalleen ja ukko jatko matkaa. Yllättävän sitkeästi oli kiinni.

Matkalle osui käärme. Opas ja Dao ei tiennyt onko käärme myrkyllinen. Kokki tuli paikalle ja sanoi barbeque.

Käsittämättömän kova oli tuo 11km. Ukot ihan loppu ja seuraavana päivänä pitäis samaa reittiä palata takaisin sekä käydä vielä Thi Lo Su vesiputouksellakin kävellen. Yli 250m nousua 4 kilsan matkalla on paljon. Ostin Suomesta mukaan pari pottua jallua. Toinen meni Harrin luona iltaa istuessa. Toinen meni tuolla.

Seuraavana aamuna kohti putousta. Matka oli suht helppo mutta jalat tuntui hivenen kärsineiltä. Perillä olikin faktoja tarjolla.

Yhteiskuva. Taustana Thaimaan suurin vesiputous.

Ei muuta kuin takasinpäin trekkaamaan. Sen verran helpotettiin taakkaa että kamat mopojen selkään ja ukot ajamaan ne mahdollisimman lähellä venettä. Mukaan Dao että kamat säilyy tienvarressa.

On ne mäet käsittämättömän jyrkkiä. Tästä kuvasta saa jonkunlaista havaintoa kuinka jyrkkiä ne on.

Pyörällä ajaessa teillä on kaikenlaisia esteitä. Niin näköjään joella kumiveneillessäkin.

Onnellisesti ns. maalissa. Vene tyhjäksi ja lava-auton katolle. Ukot sisään ja kolme varttia auton kyydissä takaisin hotelliin.

Dayoff päiviä olikin sitten kaksi johtuen tän reissun pituudesta. Pyöriin ei koskettu mutta jalat ja perse on kipeimmät koko reissulla. Ensi kerralla vaikka vesipuistoon löhöömään prkl. 


Parasta hommassa on se että huomenna pitäis ajaa lähes 600km takaisin Chiang Maihin. Kova päivä luvassa. Saas nähdä kuinka käy.

2011 kahdeksas päivä video

2011 kahdeksas päivä

Tästähän tulee oikein tapa!

Hieno päivä kaikenkaikkiaan. Ensimmäistä kertaa halusi tien suoristuvan kun moottoripyörällä ajelee. Vajaa sata kilsaa Death Highwaytä. 1219 mutkaa. Suoraan ei menty ollenkaan. Lähdettiin hivenen aikataulusta edellä etsimään Burmaan johtavaa siltaa. Matkalla osuttiin Check Pointtiin ja mun, Aarnen ja Lassen kamat tarkastettiin. HD:llä liikkeellä olevat Söde ja Dao selvisivät ilman. Söde ajellut useamman satatuhatta pitkin Thaimaata ja ei ole ikinä kokenut vastaavaa.
Paikalla oli yksivuotinen saksanpaimenkoira joka osasi istua.

No mitään ei tietystikkään löytynyt joten saatiin jatkaa matkaa. Tie muuttui lopuksi soraksi ja ekalla yrityksellä oikeaan paikkaan. 
Silta Burmaan. Keskellä ovi jossa lukko Thaimaan puolella.

Sitten sinne Death Highwaylle. Voi veljet. Ei kyliä, ei mitään muuta kun mutkaa. Rupesi olemaan jo raskasta kun suoraan ei menty ollenkaan.

Loppu pätkällä oli muutama kylä. Ihan perällä näkyy myös pakolaisleiri.

Otettiin bensaa jälleen kerran. Tuntuu nykyisin löytyvän melkein mistä vaan. Iso ero vuoden 2008 reissuun.
Pikkupoika oli kovin kiinnostunut mun kamerasta.

Pakolaisleiri. Ei yhtä iso kuin eilen mutta ihan vaikuttavan kokonen tämäkin oli.

Tänään kelikin oli hyvä. Tai sateet ainakin kiersi kiitettävän hyvin muutaman kilsan päästä.

Tie vei myöskin havupuu rajalle ja ylikin. Pitkän aikaa mentiin yli 1200 metrissä.

HD:sta kiehahti takajarrunesteet yhtäjaksoisessa 4km alamäessä. Söde ajoi kunnialla alas ja sitten tutkittiin hieman ja todettiin ettei mitään hajonnut. "Pajan" vieressä iso seuras pienempää.

Tuli otettu vähän ajovideotakin.

Päästiin perille ja majat alle. Skipattiin loppupäivän ajolenkki ja ruvettiin selvittämään huomista päivää. Daosta oli valtava apu tulkkauksessa ja säädössä. 


Huomenna lähdetään kumiveneellä kohti Thaimaan suurinta vesiputousta. Yövytään teltoissa keskellä viidakkoa ja yli huomenna takasin. 


Eli ei ole sähköä tarjolla saatikka nettiä. Blogi jatkuu kun molemmat löytyy.