Takarengas aivan loppu ja ajaminen on vaikeaa kun pitoa ei yksinkertaisesti ole.
Muut raiderit paineli melko tylsää betonitietä kohti rajaa ja raja-asema löydettiinkin.
Lassen mielestä oltiin Burman rajalla mutta GPS oli erimieltä.
Tihkusateessa ajeltiin takasin ja kohti seuraavaa rajatietä. Matkalle osui myös melko iso vesiputous.
Matkalla tonne...
Saatiin kunnon vetoautokin
Joku Thaimaalaisten pyhiinvaellus paikka ja talvisin kuulemma todella suosittu.
Sitten kohti rajaa ja hupsista. Lasse nurin kävelyvauhdista. Tuo savi on älyttömän liukasta. Aarnen kanssa lähdettiin GPS:n avulla hakemaan ihan varsinaista rajaa ja Lasse veti uukkarit.
Pari rideria rajalla.
GPS:n mukaan oltiin jo ylikin
Kyllähän se oli pakko patsastella metrin verran Burman puolella ja ottaa pakolliset poseerauskuvat. Lasselta hajosi prätkästä kaasukahva ja näin meidän matkanjohtaja jäikin pois viimeiseltä etapilta.
Kohti Pitkäkaulasten Karenien kylää ja matkalta löyty vanha silta
Mä bongasin vauhdista mahdollisen joenÿlityskohdan mutta yllättäen vettä oli liikaa.
Yläjuoksulta löytyi ylitys paikka
Pakolaisleiri ja pitkäkaula kylä vierekkäin. Portilla juomat ja maksut.
Pakolaisleirin puolelta kuvasin vissiin päivällisen viimeistä matkaa.
Itse kylä oli todella seesteinen ja turismi on ikävä kyllä pilannut tätäkin kylää jo.
Lapset jaksaa leikkiä missäpäin maailmaa tahansa.
Olihan siellä myös näitä pitkäkauloja. Tuntuivat olevan valjastettu matkamuistomyymälöihin.
Kymmenkunta tuntia reissussa ja 234km. Aarne sai tallennettu GPS:n nopeusennätyksen. Huimat 127km/h.
