Tästähän tulee oikein tapa!
Hieno päivä kaikenkaikkiaan. Ensimmäistä kertaa halusi tien suoristuvan kun moottoripyörällä ajelee. Vajaa sata kilsaa Death Highwaytä. 1219 mutkaa. Suoraan ei menty ollenkaan. Lähdettiin hivenen aikataulusta edellä etsimään Burmaan johtavaa siltaa. Matkalla osuttiin Check Pointtiin ja mun, Aarnen ja Lassen kamat tarkastettiin. HD:llä liikkeellä olevat Söde ja Dao selvisivät ilman. Söde ajellut useamman satatuhatta pitkin Thaimaata ja ei ole ikinä kokenut vastaavaa.
Paikalla oli yksivuotinen saksanpaimenkoira joka osasi istua.
No mitään ei tietystikkään löytynyt joten saatiin jatkaa matkaa. Tie muuttui lopuksi soraksi ja ekalla yrityksellä oikeaan paikkaan.
Silta Burmaan. Keskellä ovi jossa lukko Thaimaan puolella.
Sitten sinne Death Highwaylle. Voi veljet. Ei kyliä, ei mitään muuta kun mutkaa. Rupesi olemaan jo raskasta kun suoraan ei menty ollenkaan.
Loppu pätkällä oli muutama kylä. Ihan perällä näkyy myös pakolaisleiri.
Otettiin bensaa jälleen kerran. Tuntuu nykyisin löytyvän melkein mistä vaan. Iso ero vuoden 2008 reissuun.
Pikkupoika oli kovin kiinnostunut mun kamerasta.
Pakolaisleiri. Ei yhtä iso kuin eilen mutta ihan vaikuttavan kokonen tämäkin oli.
Tänään kelikin oli hyvä. Tai sateet ainakin kiersi kiitettävän hyvin muutaman kilsan päästä.
Tie vei myöskin havupuu rajalle ja ylikin. Pitkän aikaa mentiin yli 1200 metrissä.
HD:sta kiehahti takajarrunesteet yhtäjaksoisessa 4km alamäessä. Söde ajoi kunnialla alas ja sitten tutkittiin hieman ja todettiin ettei mitään hajonnut. "Pajan" vieressä iso seuras pienempää.
Tuli otettu vähän ajovideotakin.
Päästiin perille ja majat alle. Skipattiin loppupäivän ajolenkki ja ruvettiin selvittämään huomista päivää. Daosta oli valtava apu tulkkauksessa ja säädössä.
Huomenna lähdetään kumiveneellä kohti Thaimaan suurinta vesiputousta. Yövytään teltoissa keskellä viidakkoa ja yli huomenna takasin.
Eli ei ole sähköä tarjolla saatikka nettiä. Blogi jatkuu kun molemmat löytyy.
